Tanssin rinnalla kehon- ja mielenhuoltoa - Milla

Tammikuussa 2015 kehoni ravisteli minut hereille turhan pitkään kestäneestä piittaamattomuuden unesta. Kolmen viikon löhöloman jälkeen otin tiukan startin uuteen vuoteen viikonlopun mittaisella tanssikurssilla. Lauantaina treenasimme housea ja nykytanssia kolme ja puolituntia. Sunnuntaina koko keho oli kuin murjottu, mutta fiilis korkealla. Riemu kurssin toisen päivän hip-hop treeneissä loppui kuitenkin lyhyeen alle tunnin jälkeen, kun hypystä alas tullessa oikean jalan polvi antoi periksi. Poistuin salista pukuhuoneeseen ja palasin hetkeä myöhemmin yrittämään uudestaan. Polvi kuitenkin tuntui kuin se taittuisi yli ja oli kaikkea muuta kuin tanssikunnossa. Poistuin tanssikoululta mieli mustana kotisohvalle löhöilemään jalka kohti kattoa.

Tuomio magneettikuvauksesta tuli ja tie kävi maaliskuussa kirurgin veitsen alle. Uusi eturistiside tarvittiin poikki napsahtaneen tilalle. Leikkauksen jälkeen alkoi napakka kuntoutusjakso, jonka aikana sain onneksi vakuutuksen maksaman fysioterapeutin tuen. Sain kuulla tanssin olevan kiellettyä ainakin puoli vuotta ja pääseväni taas kuntosaliharjoittelun pariin, mitä oli onnistunut välttelemään muutaman vuoden hyvällä menestyksellä. Siinä oli kuulkaa kotona kuukauden päivät makoillessa ja kepeillä rauhallisesti liikkuessa aikaa ajatella. Mietin paljon mitä olisin voinut tehdä toisin, olisinko voinut estää tapahtuman ja miten varmistan, että syksyllä viimeistään pääsisin taas tanssitunneille. Ymmärsin onnekseni, että itse leikkaus oli vasta alku kaikelle sille työlle jonka joutuisin itse tekemään saadakseni jalan takaisin tanssikuntoon.

Ensimmäiseksi oli tunnustettava, että olin laiminlyönyt jo pitkään kaikki kehonhuoltoa koskevat toimenpiteet. Venyttelyt, rullaukset, liikkuvuustreeni, lihaskunnon ylläpitäminen olivat kaikki jääneet pikku hiljaa vuosien aikana pois ja olin keskittynyt pelkkään tanssimiseen. Kuntosalin tullessa kuin varkain takaisin elämääni huomasin jälleen nauttivani ihan niistä perinteistä kyykyistä ja jalkaprässistä. Rinnalla kulki koko ajan venyttävät liikkeet ja treenien välissä huolehdittiin sopivasta levosta. Fyssari painotti kaikessa treenissä liikkuvuutta ja voiman palauttamista oikeisiin lihaksiin. Siihen ei tarvinnut olla mikään ruudinkeksijä, että ymmärsi näiden asioiden olevan tärkeitä ihan jokapäiväisessä elämässä ja kaikessa liikunnassa.

Haluaisin uskoa, että tuosta kuntoutuksen ajasta olen myös ymmärryksessä päässyt pidemmälle. Nykyisin minulle on selvää, että kehoa ja mieltä tulee hoitaa muutenkin kuin rankasti treenaamalla. HSDS:llä baletti ja kehonhuoltotunnit ovat antaneet itselleni upeita työkaluja muuhunkin tanssin harrastamiseen. Tietoisuus omasta kehosta ja itsetuntemus ovat tanssissa pelkästään vahvuuksia. Jenni Levävaara luennoi syksyn kynnyksellä HSDS:n Wellness illassa muun muassa siitä kuinka itsevarmuus lähtee juuri itsetunnosta. Hän kannusti meitä määrittelemään itsellemme tavoitteen ja miettimään kuinka käytämme aikamme viikossa siihen, että maaliin päästään. Omat tavoitteeni eivät rajoitu tällä hetkellä tanssiin, vaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Liikunta, ravinto ja lepo, tuo pyhäkolminaisuus. Kaikki nämä kolme aluetta vaativat itseltäni ainakin vielä suunnittelua, jotta tasapaino viikon sisälle löytyy

Tanssi on jo itsessään mielenhuoltoa ja onneksi sitä varsinaista kehohuoltoakin on HSDS:llä tarjolla. Jennin tunneista on omakohtaista kokemusta ja Pekan viikonlopun tunneista olen kuullut pelkkää hyvää. Ja jos ei kuntosalilla pumppaaminen kiinnosta, niin Sutun Danzatunissa saa ainakin oivallisesti hoidettua lihaskuntoa kuin puolivahingossa tanssin varjolla. Omia suosikkejani ovat tunnit joissa rullataan ja venytellään oikein kunnolla. Ainahan sitä voi sanoa, että venyttelen sitten kotona illalla telkkarin äärellä, mutta ei se kyllä omalla kohdalla vastaa mitenkään ohjattua kunnon tuntia. Tunne tunnin jälkeen on upea ja usein sitä suorastan liitelee ulos Kaapelilta.