Onnea on opettaja joka vaatii - Milla Himberg

Onko teillä joskus elämästänne sellainen tunne, että olette ralliauton ratissa ilman, että olet lainkaan varma siitä, pysyykö auto hallinnassasi ja ratti käsissä? Samaan aikaan ei kuitenkaan voi mitenkään nostaa jalkaa kaasulta, sillä niin kova hinku on nähdä mitä seuraavan mutkan takana on ja haastaa itseään epämukavuus alueelle. Järki sanoo, että hiljennä, mutta vauhdin hurma on kietonut täysin otteeseensa ja kartturi huutaa vieressä määrätietoisia kannustavia ohjeita.

Taakse jääneen syksyn aikana harkitsin tanssijarrun painamista kerran, jos toisenkin. Vaatimaton itsekriittinen suomalainen sisälläni haukkoi henkeä esimerkiksi ensimmäisen ulkomaille suuntautuneen kisamatkan kohdalla ja huusi, että enhän hallitse vielä edes koreografiaa viiteen latinalaistanssiin. Samaan aikaan opettajani ja tukijoukot intoilivat, että nyt vaan menet ja tanssit täysillä, ja näin omakin uteliaisuus voitti! Olen epäröinyt osallistumisia kursseille ja leireille, sillä olin saanut päähäni, että minun tulisi olla tietyllä tasolla ennen kuin voisin siirtyä kuulemaan opetusta esimerkiksi Göran Nordinin kaltaiselta mestarilta. Onneksi muistin erään viisaan opettajamme ohjeen siitä, että opetusta kannattaa ottaa alusta asti niin korkealta kuin suinkin mahdollista. Vaikka en tässä ole uraa tanssijana tekemässäkään, niin pyrin hiljentämään pienentävät äänet sisälläni ja otan kiitollisena vastaan kaiken sen opetuksen mihin tarjoutuu mahdollisuus ja annan ympäristön inspiroida. Aika saa sitten näyttää mihin tämä uteliaisuus ja mielipuolinen kurvailu vielä johtaa.

Rohkeutta ja inspiraatiota tuntuu tulvivan toisinaan HSDS:n ovista ja ikkunoista. Studio on täynnä paitsi meitä unelmiaan tavoittelevia harrastajia, niin myös opettajia. Opetustyön ohella jokaisella heistä on oman tanssin suhteen vielä paljon unelmia ja tavoitteita saavutettavana. Menneen vuoden aikana minulla on ollut suuri ilo ja kunnia keskustella kaikkien HSDS:n opettajien kanssa paitsi näistä tulevaisuuden haaveista, niin myös kaikesta siitä kuinka he ovat elämässään nykyiseen pisteeseen päätyneet. Keskusteluiden pohjalta syntyivät HSDS:n sivustolle opettajakuvaukset, joissa käydään läpi jokaisen omaa tanssijan uraa, mistä he inspiroituvat, mitä he odottavat oppilailta ja vastaavasti haluavat tarjota meille opetuksellaan. Jokaisella on oma uniikki upea tarinansa ja on helppo ymmärtää miksi juuri nämä 22 lahjakasta henkilöä opettavat Jukan ja Sirpan studiolla. Se määrä osaamista ja kokemusta mikä studion seinien sisäpuolelta löytyy, tarjoaa meille harrastajille timanttisen ympäristön oppia, kasvaa ja kehittyä tanssijoina! Kattavasta opettajajoukosta syntyy laaja ja mielenkiintoinen tuntitarjonta, mistä tekisi mieli ahmia itselleen joka päivä jotakin. Ahmatin viikon vaikea valinta usein onkin se kuinka tarpeellisia lepopäivät ovat oman jaksamisen ja kehittymisen kannalta.

Taakse jääneen vuoden aikana olen keskusteluiden lomassa seurannut aktiivisesti opettajiamme työssään. Onkin todettava, että jokainen heistä on ihailtavan innostunut meidän harrastajien ja oppilaiden kehityksestä. He tuntuvat vilpittömästi haluavan auttaa meitä jokaista omalla tasollaan paitsi tekemään nopeammin, paremmin ja tehokkaammin, niin myös tulkitsemaan ja tanssimaan. Harvoin meitä päästetään helpolla ja opettajat vaativat tekemään asioita, jotka tuntuvat alkuun täysin luonnottomilta tai mahdottomilta. Toisinaan hampaita kiristää, herneen palkoja pääsee tunkeutumaan nenään, jalat eivät tottele, päkiät ovat hellinä ja homma takkuaa pahemman kerran. Hetkellisistä oppilaidensa turhautumisista huolimatta he jaksavat toistaa uudestaan ja uudestaan, sekä kannustavat yrittämään. Luotan opettajiimme täysin, sillä he jos jotkut ovat käyneet tuhansia tunteja harjoituksia ja treeniä läpi päästäkseen siihen missä ovat tänään. Ja näin huomaan yrittäväni uudestaan, vaikka miten vaikealta tuntuisi ja olen saanut osoittaa itselleni kerta toisensa jälkeen olleeni väärässä. Hetket, kun opettaja näkee oppilaan oivaltaneen, on palkitsevaa puolin ja toisin. Miten tyytyväiseksi pään kääntäminen oikeaan aikaan, onnistunut tuplapiruetti, koreografian muistaminen tai muu pienikin kehittyminen voi toisen saada. Siinä missä oppilaan oivaltaminen on opettajallekin palkitsevaa, niin meille oppilaille tuon innostuneisuuden näkeminen on hyvin motivoivaa ja saa usein yrittämään vielä uudestaan.

Haluan tällä vuoden ensimmäisellä kirjoituksella kiittää kaikkien meidän oppilaiden puolesta jokaista HSDS:n opettajaa siitä, että suhtaudutte työhönne niin suurella intohimolla ja sydämellä. Kiitos, että inspiroitte ja haastatte meitä ilmaisemaan, kuuntelemaan musiikkia, liikkumaan kuin huomista ei tulisikaan ja ennen kaikkea tanssimaan! Kiitos, että olette juuri sellaisia kuin olette, jokainen omalla uniikilla tavallanne <3 Henkilökohtaisesti haluan vielä myös kiittää kaikesta saamastani palautteesta ja siitä, että vaaditte ja käskette painamaan kaasua, vaikka käsi hapuilee pienempää vaihdetta ja jalka yrittää joskus siirtyä kaasulta jarrulle. Inspiroitte minua omalla tekemisellänne paitsi tanssimaan ja treenaamaan, niin suhtautumaan myös omaan työhöni samanlaisella intohimolla. Jatketaan alkanutta vuotta samaan malliin. Tanssin iloa ja suuria tunteita tähänkin talveen kaikille HSDS:llä!